Does the perfect body really exists

Aloitetaanko postaus kaunistelematta spoilaamalla vastaus? Vastaus on lyhyt ja ytimekäs: ei ole. Meillä naisilla, ja miksei miehilläkin, on käsittämättömän tarve tavoitella mahdottomia. Tai ainakin meillä nuoremmilla, jotka emme ole ehkä löytäneet vielä omaa itseämme ja kärjistetysti sanoen ainoa naisen vartalo, jonka olemme oman äitimme lisäksi nähneet, on se mitä saamme mediasta irti. Onneksi median paletti  tuntuu olevan jatkuvasti monipuolistumassa, mutta silti vaikeasti saavutettavia vartaloita (oli takana geenit, kova työ tai muut avusteet) pidetään vieläkin lähes poikkeuksetta tavoiteltavina. Tai ei meistä suurin osa varmaankaan oikeasti tavoittele mitään tietynlaista utopista vartaloa, mutta tuskastumme kyllä niiden kautta omaan normaaliuteemme. Saakeli kun tämä mekko olisi muuten täydellinen, mutta tää mun vatsamakkara pilaa tän kaiken. 

Mutta avaamaanpa postauksen aihetta tositarinan muodossa. Mua kiinnosti itseäni nuorempana erittäin paljon mallin työt. Se miksi kyseiset hommat kiinnostivat, sitä en tasan tarkkaa enää muista. Ehkä siksi, että olin aivan älyttömän kiinnostunut muodista ja televisiossa pyöri jatkuvasti Huippumalli haussa-ohjelma. Se jenkkiversio tietenkin. Sain unelman vietyä ajatuksen tasolta niinkin pitkälle, että pääsin näyttäytymään muutamissa arvostetuissa mallitoimistoissa.

Yhdessä mallitoimistossa todettiin heti aluksi mun pituuden, joka on muuten 173 cm, olevan aivan liian lyhyt ja lantiokin on aivan liian leveä. Muistan ikuisesti miten papereihin kirjoitettiin kissankokoisin kirjaimin lantion ympäryksen kohdalle 93 cm. Se varmaan ympyröitiin vielä punakynälläkin. Ehkä liioittelen. Kasvot olivat sentään persoonalliset. Olin ennen näyttäytymistä verrannut itseäni toimiston listoilla olevien samanpituisten tyttöjen mittoihin ja todennut niiden olevan meillä suurinpiirtein samat. Yhtäkkiä mittauksessa lantiolle pamahtikin viisi lisäsenttiä, joita sitten mittailin useaan kertaan kotona jälkikäteen vain todetakseni, että mittaus oli tehty jotenkin väärin. Loppujen lopuksi oli aivan sama miksi toimisto ei ollut kiinnostunut musta, sillä en olisi kuitenkaan täyttänyt alan vaatimuksia. Hoikkahan olin, mutta en tarpeeksi. Vartaloni ei ole ollut ikinä poikamaisen suora, vaan se on enemmänkin atleettinen. Olin vääränlainen. Tarinan opetuksena on se, että vertasin itseäni nuorena ja tyhmänä johonkin, mitä minun ei ollut mahdollista olla. Kuinka kuluttavaa, tuskastuttavaa ja täysin turhaa.

Fitness-kisojen myötä huomasin, että vartaloni on täydellinen juuri siihen. On reittä ja peppua, nyt salitreenamisen jäljiltä alkaa olla hartiaa ja olkapäätäkin. Ainakin vähäsen. Ja mä itseasiassa pidän olomuodostani sellaisenaan. Kilpailumielessä fysiikkalajeissa kroppa ei ole tietystikään ikinä valmis ja siinä urheilun suola onkin. On aina jotain kehitettävää, mutta se ei tarkoita ettei voisi olla samalla tyytyväinen ja rakastaa itseään. Ymmärrän kuitenkin siis hyvin jos tuskastuttaa tavoitella jotain minkä tavoitteleminen vie enemmän energiaa kuin antaa sitä. En missään nimessä sano, että ei saa tavoitella. Saa ja pitääkin, kunhan se antaa enemmän kuin ottaa.

Mulla on mennyt henkilökohtaisesti aika kauan hyväksyä, että olen hyvä juuri tällaisenä. Vartaloni ei ole täydellinen, mutta viihdyn muuten nahoissani. Ulkonäköni ei määrittele minua ihmisenä, tekoni ja sanani enemmänkin. Mulla voi olla hyvin selluliittiä reisissä ilman, että se tekee minusta huonompaa kuin kenestä muustakaan. Voin näyttää juuri siltä miltä tahdon ilman, että tuomitsen itseni vääränlaiseksi. Joku muu taas voi tuomita. Eri asia on se kiinnostaako mua se. Välillä toki mietin kun käyn kuntosalilla naisten salin puolella vilahtamassa, että näytänpäs näiden sirojen tyttöjen vierellä kauhealta mörssäriltä, mutta se on onneksi ohimenevää ♡

Täydellistä vartaloa ei siis ole olemassa, mutta normaaleita vartaloita on. Ja normaalius on myös täydellistä. 

Long story short – a perfect body doesn’t exist. Don’t get me wrong, there are some very beautiful people. We are just inundated with unrealistic images we see on media and place our hopes and dreams on the desire to one day look like them. With digital enhancement feeding the nation with images of perfect physiques, round butts, long legs and equal proportions many strive for this unachievable image. We are all built differently and our body’s won’t look same. Remember we are all perfect in our unique forms and should embrace ourselves completely as we are. Embracing your natural features and the shape you possess ♡

Shirt // Adidas (similar here)
Leggins // Six Deuce

 

Kuvat: Siiri Saarela
P
ostaus sisältää mainoslinkkejä

 

Viimeiset vuodet fitneksen parissa ovat opettaneet paljon omista henkisistä voimavaroistani. Kisadieetillä olen ylittänyt oman jaksamiseni rajat monta kertaa, joten olen päättänyt, että nyt on aika opetella keinoja, joilla…

Tuote saatu blogin kautta* Kiva kun löysit tiesi tänne uuteen blogiin! Olen Jade-Yolanda, 25-vuotias turkulainen, joka rakastaa treenaamista, motivoivia ihmisiä ja kahta karvatonta kissaansa Ludwigia ja Liliania. Kirjoitin päälle…

css.php