Ihanaa kesäkuun ensimmäistä päivää teille! Vasta äsken oli maaliskuun loppu ja nyt yhtäkkiä jo kesäkuu. Mihin tämä aikaa juoksee… Ilmat eivät ole tällä viikolla olleet kesäisen helteiset, mutta takataskussa painava Ruisrock-lippu lämmittää mieltä sitten sekin edestä. Ja ai niin, ollaanhan me menossa viikkoa ennen Ruissia katsomaan Gunnareita Hämeenlinnaan! Tiedossahan on siis vaikka mitä. Mutta asiaan.

Tämän päivän postauksen pohdinta sai alkunsa oman elämän tapahtumista ja ystäväni Even kirjoituksesta, jossa hän pohti millaisiin rooleihin jumitumme. Miten sä kuvailisit itseäsi, millaisia rooleja sulla on? Entä jos tutuiltasi kysyttäisiin, millaiseksi tyypiksi he kuvailisivat sinua? Vastaavatko ne toisiaan?  Roolitamme itseämme muun muuassa voimakkaampien luonteenpiirteiden, harrastusten ja aikaisemman historiamme kautta. Osa jopa tuntee olevansa ikuisia epäonnistujia lapsuuden koettelemusten takia eikä meinaa päästä niistä irti vielä myöhemmin aikuisenakaan. Ei ole siis ihme, että useat koulukiusatut tuntevat vielä vuosia myöhemmin olevansa jollain tasolla huonompia ihmisiä, vaikka tähän ei olisi mitään aihetta. Tämän arvostuksen puutteen huomaa erityisen nopeasti henkilöistä, jotka puhuvat itsestään todella rumasti.

Tämän kirjoituksen myötä lähdin pohdiskelemaan millainen tyyppi itse olen. Joku voisi kategorisoida minut tylsästi harrastukseni perusteella pelkäksi peppuaan tsiikailevaksi bikini fitness-prinsessaksi, kun taas itse näen paljon monipuolisemman Jaden. Löysin itsestäni paljon kontrasteja, joita luetellessani minun on hankalampa jakaa itseni ilmiselviin rooleihin. Yksi tällainen huomio on esimerkiksi kiinnostukseni laittautumista kohtaan versus saunanraikas flikka, joka ei todellakaan jaksa vaivautua meikkaamaan. Rakastan laittautumista ja kosmetiikkaa, mutta eipä minua juurikaan haittaa olla laittautumatta. Saatan toisaalta myös pukeutua tyttömäisen hempeästi samalla huudattaen kuulokkeista Slipknotia niin kovaa kuin lähtee tai salitreenin jälkeen syvennyn bussissa matkalla kotiin lukemaan artikkelia Natsi-Saksan julmuuksista tai Lähi-Idän sekasortoisesta tilanteesta. Illalla saatan rentoutua teinisarja Pretty Little Liarsia (myös Riverdale on kova!) katselemalla tai tutkimalla UX Designin uusimpia ulottuvuuksia. Harva tietää minustakaan näitä asioita, mutta silti elämäni näyttää ulospäin jonkun toisen silmin hyvin mustavalkoiselta.

Somessa saatan näyttäytyä fitness-roolissani, mutta se ei ole koko totuus. Olen kiinnostunut paljon muistakin asioista kuin vain kehonmuokkauksesta. Vaikka olenkin sitoutunut harrastukseeni, en aio ikinä istua stereotypisen fitness-harrastajan rooliin, jossa yksi urheilulaji on koko elämä. Minusta on ihanaa, että meillä kaikilla on omat ulottuvuutemme, jotka näkevät vain ne henkilöt, jotka meidät oikeasti tuntevat. Meidän tulisi rohkeasti tehdä juuri niitä asioista, jotka tuntuvat hyvältä ja olla sellaisia kun olemme. Olla siis sellaisia kuin me oikeasti olemme, ei sellaisia kuin meidän oletetaan olevan.

Miten lähtisit nyt tämän tekstin luettuasi kuvailemaan itseasi? Mitä asioista kertoisit itsestäsi uudelle tuttavuudelle ensimmäisenä? Entä viimeisenä? Oletko muuten koskaan pyytänyt ystäviäsi kuvailemaan sinua? Minä olen ainakin kerran ja se oli itseasiassa todella hauskaa kuunneltavaa.

Seuraa blogia Facebookissa, InstagramissaBloglovinissa tai Blogit.fissä.

 

Vastaa

css.php