Olen päättänyt jokunen vuosi takaperin, että en epäonnistu enää koskaan. En missään asiassa. Lopetin siis epäonnistumisen. Oikeastaan tarkemmin lopetin sen pelkäämisen. Epäonnistumista pidetään kansakunnassamme niin suurena häpenänä, että sitä vältellään viimeiseen asti. Välillä tuo pelko ohjaa meidän elämäämme suuntaan, johon emme halua sen etenevän. Joku on saattanut ajatua työhön tai elämäntilanteeseen, josta ei oikeasti pidä, mutta ei myöskään uskalla tehdä asian eteen mitään.

It’s lack of faith that makes people afraid of meeting the challenges,
and I belived in myself. – Muhammad Ali

 

Mun mielestäni mihinkään epätyydyttävään tilanteeseen ei noin vain ajauduta. Sinne hakeudutaan jos ei ole parempaakaan suunnitelmaa. Jo pelkästään sen takia pitäisi lopettaa se epäonnistuminen ja ruveta ohjailemaan oman elämänsä suuntaa. Ajatuksemme kun eivät ole vain epäkonkreettisia haluja, jotka pirskoutuvat mieleemme, vaan ne ohjaavat myös tekojamme ja valintojamme. Kun pelkäämme epäonnistuvamme, valitsemme helppoja teitä. ”Otetaan nyt tämä työpaikka vastaan väliaikaisratkaisuna kun muutakaan ei ole tarjolla” ja samalla havahdutaan 10 vuoden päästä, kun vieläkin jumitetaan siinä väliaikaisratkaisussa. Mitä jos et ottaisikaan sitä epämiellyttävää työtä vastaan, vaan odottaisit vielä hetken? Olet todennäköisesti eri tilanteessa 10 vuoden päästä kuin ensimmäisessä tapauksessa.

Oletko ikinä ajatellut, että itse epäonnistumista ei ole oikeasti olemassa. Sanana se on tietysti oikeasti olemassa, mutta mitä se tarkoittaa oikeasti käsitteenä? Elämä on täynnä tapahtumia, joihin me reagoimme. Tapahtumat voivat tuntua positiivisilta, neutraaleilta tai negatiivisilta. Se, miten reagoimme niihin negatiivisiin, määrittelee sen kuinka pahasti tunnemme epäonnistuvamme. Kuinka paljon häpeämmekään sitä, ettemme saavuttaneet tavoitetta. Varsinkin jos odotukset ovat olleet korkealle ja ne mätkähtävät ryminällä alas. Mitä siitä jos asiat eivät menekään niin kuin olet suunnitellut? Eivät korkeushyppääjätkään ylitä aina tavoiteltua rimaa. He analysoivat tilanteen, miettivät miten edetä, harjoittelevat ja kokeilevat uudestaan. Niin kauan, että tavoite täyttyy. Samaa päätee laiduttamiseen ja muuhun elämän suunnitteluun.

There are no failures – just experiences and your reactions to them. – Thomas Krause

 

Epämukavassa tilanteessa analysoi tilannetta ilman, että tuomitset sitä. Pahinta on lähteä syyttämään itseään epäonnistumisesta ja jättää leikki sen vuoksi sikseen. Kysy itseltäsi miksi näin tapahtui eikä toivomallani tavalla? Voinko oppia tästä jotain? Voinko tehdä jotain erilailla seuraavalla kerralla tai voiko joku auttaa minua siinä? Ei tuomitsemista, vaan oppimista. Ei epäonnistumista, vain palautetta mitä tehdä ensi kerralla paremmin. Mitä jos lopettaisit epäonnistumisen tänään?

Seuraa blogia Facebookissa, InstagramissaBloglovinissa tai Blogit.fissä.

Vastaa

css.php