Category

Outfits

Category

Juhannus mökillä

Ihanaa juhannuksen jälkeistä aikaa! Mulla oli ajatuksissa kirjoittaa tämä postaus mökillä valmiiksi, mutta enhän mä siellä saanut mitään aikaiseksi. Jätin tarkoituksella läppärin kotiin ja ajattelin pärjääväni puhelimella. Ei sitä sitten tullut juurikaan käytettyä puhelinta kun oli niin paljon kaikkea muuta tekemistä ja samalla jäi postauskin kirjoittamatta.

Meitä lähti mökille Itä-Suomeen yhdeksän hengen vauhdikas porukka, joten ei siinä ehtinyt tulla yhtäkään tylsää hetkeä kun koko ajan oltiin joko valmistamassa ruokaa tai muuten puuhailemassa mökkiolympialaisten parissa. Käynnistymisvaikeuksia loman jälkeen -postauksessa mainitsin näistä mökkiolympialaisista ja siitä että en halua sijoittua penkkikisassa viimeiseksi. No arvatkaa vain, että olin taas viimeinen säälittävällä 52 kilolla. Kuinka ärsyttävää! Ensi vuonna penkkaan kyllä 70 kilolla. Kaikki lajit olivat muutenkin sellaisia, että olin niissä aivan sysisurkea ja sehän sapetti suuresti. Vihaan oikeasti olla huono jossain. Mua ei haittaa olla keskiverto jossain mitä en osaa, mutta sitten kun en yhtään hallitse sitä ollenkaan,  mua saattaa oikeasti ärsyttää se tosi paljon 😀 Onneksi tulin sentään Dartsissa toiseksi.

Tämä maanantaiaamu meinasi lähteä viikonlopun jäljiltä hieman tahmeasti käyntiin, mutta sain kuin sainkin raahattua itseni salille. Ensin mietin, että olenko liian väsynyt treenaamaan, mutta treenistä tulikin todella hyvä! Syötiin mökillä erittäin hyvin ja se selvästi antoi energiaa. Treenasin poikkeuksellisesti sumomaastavetoja ja sen tekniikkaa yhdeksän sarjan verran, kun sain kerrankin jonkun katsomaan treenejäni. Olen muutenkin ihastunut tällä hetkellä voimailuun, sillä siinä on uudenlaista haastetta kropalle. Mistään voimailuun liitettävistä romuraudoista ei mun voimillani voida edes puhua, mutta uudenlaiset liikkeet ja nousevat voimatasot pitävät mielenkiintoa erityisen hyvin yllä. Vaikka lajissani kilpaillaan kropan estetiikalla, koen, että on mielekkäämpää tavoitella kasvavia voimatasoja, jotka sitten vuorostaan edistävät lihaskasvua. Lajin kannalta oikeisiin paikkoihin tietysti. En aikaisemmin ole ollut niin kiinnostunut voimatasoistani, mutta nyt olen vihdoin ymmärtänyt selkeän syy-seuraus -yhteyden voiman ja lihasten kasvatuksen suhteen. Tästä esimerkkinä eräs lähipiirini painonnostoa harrasvava nainen, joka on puolessa vuodessa saanut lihasta todella nätisti ihan vain voimaa tekemällä. Alkaa väkisinkin kiinnostaa voimatreeni kun on nähnyt niin vaikuttavia tuloksia vierestä 😉 Vahvaa viikonalkua!

Seuraa blogia Facebookissa, InstagramissaBloglovinissa tai Blogit.fissä.

Miten kuvailisit itseäsi?

Ihanaa kesäkuun ensimmäistä päivää teille! Vasta äsken oli maaliskuun loppu ja nyt yhtäkkiä jo kesäkuu. Mihin tämä aikaa juoksee… Ilmat eivät ole tällä viikolla olleet kesäisen helteiset, mutta takataskussa painava Ruisrock-lippu lämmittää mieltä sitten sekin edestä. Ja ai niin, ollaanhan me menossa viikkoa ennen Ruissia katsomaan Gunnareita Hämeenlinnaan! Tiedossahan on siis vaikka mitä. Mutta asiaan.

Tämän päivän postauksen pohdinta sai alkunsa oman elämän tapahtumista ja ystäväni Even kirjoituksesta, jossa hän pohti millaisiin rooleihin jumitumme. Miten sä kuvailisit itseäsi, millaisia rooleja sulla on? Entä jos tutuiltasi kysyttäisiin, millaiseksi tyypiksi he kuvailisivat sinua? Vastaavatko ne toisiaan?  Roolitamme itseämme muun muuassa voimakkaampien luonteenpiirteiden, harrastusten ja aikaisemman historiamme kautta. Osa jopa tuntee olevansa ikuisia epäonnistujia lapsuuden koettelemusten takia eikä meinaa päästä niistä irti vielä myöhemmin aikuisenakaan. Ei ole siis ihme, että useat koulukiusatut tuntevat vielä vuosia myöhemmin olevansa jollain tasolla huonompia ihmisiä, vaikka tähän ei olisi mitään aihetta. Tämän arvostuksen puutteen huomaa erityisen nopeasti henkilöistä, jotka puhuvat itsestään todella rumasti.

Tämän kirjoituksen myötä lähdin pohdiskelemaan millainen tyyppi itse olen. Joku voisi kategorisoida minut tylsästi harrastukseni perusteella pelkäksi peppuaan tsiikailevaksi bikini fitness-prinsessaksi, kun taas itse näen paljon monipuolisemman Jaden. Löysin itsestäni paljon kontrasteja, joita luetellessani minun on hankalampa jakaa itseni ilmiselviin rooleihin. Yksi tällainen huomio on esimerkiksi kiinnostukseni laittautumista kohtaan versus saunanraikas flikka, joka ei todellakaan jaksa vaivautua meikkaamaan. Rakastan laittautumista ja kosmetiikkaa, mutta eipä minua juurikaan haittaa olla laittautumatta. Saatan toisaalta myös pukeutua tyttömäisen hempeästi samalla huudattaen kuulokkeista Slipknotia niin kovaa kuin lähtee tai salitreenin jälkeen syvennyn bussissa matkalla kotiin lukemaan artikkelia Natsi-Saksan julmuuksista tai Lähi-Idän sekasortoisesta tilanteesta. Illalla saatan rentoutua teinisarja Pretty Little Liarsia (myös Riverdale on kova!) katselemalla tai tutkimalla UX Designin uusimpia ulottuvuuksia. Harva tietää minustakaan näitä asioita, mutta silti elämäni näyttää ulospäin jonkun toisen silmin hyvin mustavalkoiselta.

Somessa saatan näyttäytyä fitness-roolissani, mutta se ei ole koko totuus. Olen kiinnostunut paljon muistakin asioista kuin vain kehonmuokkauksesta. Vaikka olenkin sitoutunut harrastukseeni, en aio ikinä istua stereotypisen fitness-harrastajan rooliin, jossa yksi urheilulaji on koko elämä. Minusta on ihanaa, että meillä kaikilla on omat ulottuvuutemme, jotka näkevät vain ne henkilöt, jotka meidät oikeasti tuntevat. Meidän tulisi rohkeasti tehdä juuri niitä asioista, jotka tuntuvat hyvältä ja olla sellaisia kun olemme. Olla siis sellaisia kuin me oikeasti olemme, ei sellaisia kuin meidän oletetaan olevan.

Miten lähtisit nyt tämän tekstin luettuasi kuvailemaan itseasi? Mitä asioista kertoisit itsestäsi uudelle tuttavuudelle ensimmäisenä? Entä viimeisenä? Oletko muuten koskaan pyytänyt ystäviäsi kuvailemaan sinua? Minä olen ainakin kerran ja se oli itseasiassa todella hauskaa kuunneltavaa.

Seuraa blogia Facebookissa, InstagramissaBloglovinissa tai Blogit.fissä.

 

Farkkuhaalari – Hot or not?

*Sisältää mainoslinkkejä

Kesä on vihdoin täällä ja mua alkaa pikkuhiljaa kutkuttelemaan ensimmäinen kokonainen kesälomani. Viime vuonna mulla oli ensimmäistä kertaa työurallani palkallista kesälomaa kolmen viikon verran, josta ensimmäinen viikko hurahti cheerleadingin EM-kisoissa Wienissä ja Rooman lemmenlomalla. Tämän vuoden lomalle mulle ei ole ehtinyt kertyä vielä kummempia suunnitelmia kuin juhannus mökillä ja Ruisrock. Näiden lisäksi vähän houkuttaisi lähteä reissuun esimerkiksi Barcelonaan, mutta matkakaveri puuttuu vielä.  Ehkä tosin tyydyn tänä vuonna kotikaupunkimatkailuun, sillä onhan Turku todella kaunis kesäkaupunki. Esimerkkinä nämä Tuomiokirkkopuiston ympärillä olevat rakennukset, joiden lähistöllä käytiin Petrin ja Annen kanssa kuvailemassa nämä asukuvat. Kannattaa muuten laittaa Annen blogi seurantaan jos tykkää muun muassa sisustusjuttuja seurailla. Annella on niihin aivan käsittämättömän hyvä silmä.

Meikissä:
Kulmakarvat // NYX Professional Makeup* (lempikulmatuote)
Huulet // NYX Professional Makeup tämä* ja tämä*

Farkkuhaalari – Yay or Nay

Asukuvista puheenollen, mitä olette mieltä farkkuhaalaristani? En voinut olla ostamatta tätä Lontoosta, sillä se oli niin suloinen. Vaikka ensiajatuksissani pyörivätkin rakas 90-luku sekä oma lapsuus lappuhaalareineen, kukkahousuine ja donitsiponnareineen, mun oli pakko saada tämä. Siis aivan pakko. Mietin muutaman päivän ajan käyttäisinkö farkkuhaalaria oikeasti ennen kuin ostin sen. Onneksi ostin. Se on niin mukava päällä. Töissä mua on kutsuttu leikkimielisesti jo Hill Billyksi ja maalaistalon emännäksi (vain kumpparit puuttuu), mutta mun mielestä tämä on vain niin hauska. En tosin ole varma imarteleeko se leveää lantioani parhaalla mahdollisella tavalla, mutta mitä pienistä. Pukeutumisen kuuluu olla hauskaa!

Farkkuhaalari on mulle vähän kuin otsatukan leikkaaminen myöhemmin uudestaan. Lapsuudesta jäi paha yliannostus ja vihasuhde, mutta auta armias kun aika kului. Kymmenen vuotta myöhemmin sellainen piti taas saada. Ei hyvä idea. Varsinkaan jos otsalla on kahdet pyörtyäiset, jotka viskovat otsatukan automaattisesti etelään ja länteen. Sitä oli turha tököteillä saada asettumaan täydellisesti eli se siitä siististä ja tasaisesta otsatukasta. Käyköhän mulle myös lappuhaalareiden kanssa näin myöhemmin? Olen nyt niistä hyvin innoissani, mutta myöhemmin näitä kuvia selatessani saatan miettiä miksi ihmeessä ostin sellaiset 😀

Ainakin vielä olen tyytyväinen farkkuhaalariini sekä muihin Lontoo-ostoksiin. Ostin sieltä melkoisen kasan kesävaatteita, sillä tarjonta oli yksinkertaisesti vain niin hyvä. Mukaan lähti farkkuhaalareiden, pliseeratun maksihameen ja tuhannen röyhelöpaidan lisäksi loppujen lopuksi yhdeksät kesätossut. Puolustukseni kaikki niistä ovat sellaisia, joiden hankkimistä olen miettinyt jo ennen matkaa 😀 Meinasin saada niistä matkaseuraltani hieman nuhteita kun matkalaukkuja pakattiin.

Millaiset ovat teidän suosikkikesävaatteenne ja mitä ette pitäisi mistään hinnasta? Ja mites, onko farkkuhaalari teidän mielestänne yay or nay?

 

Neule // Lontoo
Farkkuhaalari // Primark (myös täältä*, täältä* tai täältä*)
Loaferit // Lontoo

Seuraa blogia Facebookissa, InstagramissaBloglovinissa tai Blogit.fissä.
css.php