Farkkuhaalari – Hot or Not?
Voitko Sä Hyvin?
Treeniviikkoni – Miten Treenaan Nyt?
Tarpeeksi Tavaraa
Käynnistymisvaikeuksia Loman Jälkeen
10 Havaintoa Lontoosta

Outfits

Farkkuhaalari – Hot or Not?

Kesä on vihdoin täällä ja mua alkaa pikkuhiljaa kutkuttelemaan ensimmäinen kokonainen kesälomani. Viime vuonna mulla oli ensimmäistä kertaa työurallani palkallista kesälomaa kolmen viikon verran, josta ensimmäinen viikko hurahti cheerleadingin EM-kisoissa Wienissä ja Rooman lemmenlomalla. Tämän vuoden lomalle mulle ei ole ehtinyt kertyä vielä kummempia suunnitelmia kuin juhannus mökillä ja Ruisrock. Näiden lisäksi vähän houkuttaisi lähteä reissuun esimerkiksi Barcelonaan, mutta matkakaveri puuttuu vielä.  Ehkä tosin tyydyn tänä vuonna kotikaupunkimatkailuun, sillä onhan Turku todella kaunis kesäkaupunki. Esimerkkinä nämä Tuomiokirkkopuiston ympärillä olevat rakennukset, joiden lähistöllä käytiin Petrin ja Annen kanssa kuvailemassa nämä asukuvat. Kannattaa muuten laittaa Annen blogi seurantaan jos tykkää muun muassa sisustusjuttuja seurailla. Annella on niihin aivan käsittämättömän hyvä silmä.

Farkkuhaalari – Yay or Nay

Asukuvista puheenollen, mitä olette mieltä farkkuhaalaristani? En voinut olla ostamatta tätä Lontoosta, sillä se oli niin suloinen. Vaikka ensiajatuksissani pyörivätkin rakas 90-luku sekä oma lapsuus lappuhaalareineen, kukkahousuine ja donitsiponnareineen, mun oli pakko saada tämä. Siis aivan pakko. Mietin muutaman päivän ajan käyttäisinkö farkkuhaalaria oikeasti ennen kuin ostin sen. Onneksi ostin. Se on niin mukava päällä. Töissä mua on kutsuttu leikkimielisesti jo Hill Billyksi ja maalaistalon emännäksi (vain kumpparit puuttuu), mutta mun mielestä tämä on vain niin hauska. En tosin ole varma imarteleeko se leveää lantioani parhaalla mahdollisella tavalla, mutta mitä pienistä. Pukeutumisen kuuluu olla hauskaa!

Farkkuhaalari on mulle vähän kuin otsatukan leikkaaminen myöhemmin uudestaan. Lapsuudesta jäi paha yliannostus ja vihasuhde, mutta auta armias kun aika kului. Kymmenen vuotta myöhemmin sellainen piti taas saada. Ei hyvä idea. Varsinkaan jos otsalla on kahdet pyörtyäiset, jotka viskovat otsatukan automaattisesti etelään ja länteen. Sitä oli turha tököteillä saada asettumaan täydellisesti eli se siitä siististä ja tasaisesta otsatukasta. Käyköhän mulle myös lappuhaalareiden kanssa näin myöhemmin? Olen nyt niistä hyvin innoissani, mutta myöhemmin näitä kuvia selatessani saatan miettiä miksi ihmeessä ostin sellaiset 😀

Ainakin vielä olen tyytyväinen farkkuhaalariini sekä muihin Lontoo-ostoksiin. Ostin sieltä melkoisen kasan kesävaatteita, sillä tarjonta oli yksinkertaisesti vain niin hyvä. Mukaan lähti farkkuhaalareiden, pliseeratun maksihameen ja tuhannen röyhelöpaidan lisäksi loppujen lopuksi yhdeksät kesätossut. Puolustukseni kaikki niistä ovat sellaisia, joiden hankkimistä olen miettinyt jo ennen matkaa 😀 Meinasin saada niistä matkaseuraltani hieman nuhteita kun matkalaukkuja pakattiin.

Millaiset ovat teidän suosikkikesävaatteenne ja mitä ette pitäisi mistään hinnasta? Ja mites, onko farkkuhaalari teidän mielestänne yay or nay?

Sisältää mainoslinkkejä*

Neule // Lontoo
Farkkuhaalari // Primark (myös täältä*, täältä* tai täältä*)
Loaferit // Lontoo

Seuraa blogia Facebookissa, InstagramissaBloglovinissa tai Blogit.fissä.

Fitness Outfits

How to Hide Under Sporty Outfit

Olipa hieman tahmea maanantaiaamu näin Fitness Classicin jälkeen! Eipä jaksanut tämä likka pukea edes kunnon ihmisten vaatteita töihin kun olin tänään niin naatti tuosta höykytyksestä. Koko viikonloppu meni aivan hujauksessa kun olin vuorotellen joko Noccon ständillä tai Sonjan kisahuoltajana. En ole ikinä ennen huoltanut ketään vaikka olen useampaan otteeseen itsekin kisannut. Huoltaminen on kisaamiseen verrattuna todella erilaista. Siinä saa aivan erilailla stressata toisen puolesta. Sonjalla esimerkiksi jäi takareiteen karmeat valkoiset läikät makuualustasta (väri imeytyi niistä kohtaa alustaan) ja mun piti luonnollisestikin korjata väri täydelliseksi. Meillä ei ollut omaa väriputelia ollenkaan mukana, sillä Sonja oli erikseen käynyt suihkurusketuksessa. Sain onneksi lainaksi ProTania, mutta läikät eivät peittyneet sillä millään. Sen jälkeen pistin kauhuissani Sonjan avopuolisolle Jevelle viestiä, että mitäs nyt tehdään ja sieltä tuli neuvo, että kyllä ne sitten kisaöljyillä tasoittuu. Noh, eipä auttanut öljykään. Hiki vaan valui mun otsalta kun edelleen oli törkeät läikät takareisissä… Sonja siinä katseli mua tyynen rauhallisesti ja minä esitin parhaani mukaan todella rauhallista huoltajaa, vaikka sisältä olin aivan kauhuissani kun en tiennyt mitä seuraavaksi kokeilisin 😀 Onneksi sain Bettina Gräsbeckiltä lainaksi JanTanaa ja se auttoi. Luojan kiitos!

Huoltajan tärkein tehtävä on pitää takahuoneessa homma hanskassa (tai ainakin uskotella niin), jotta kilpailija voi rauhallisin mielin valmistautua kisaan ilman mitään stressiä siitä, että nyt ei homma toimi. Uskalsin itse asiassa kertoa tästä Sonjalle vasta body fitness-kisan illalla ja hän ei ollut huomannut mitään 😀 Oli vain katsellut, että näyttääpä väri pahalta ja sitten vain luottanut siihen, että hoidan homman kun olin kerta niin rauhallinenkin siinä. Aika hyvin siis esitin!

Itselle jäi viikonlopusta todella hyvä, ehkä jopa hieman euforisen onnellinen fiilis päälle. Meillä on niin hyvä porukka Noccolla kasassa, että nuo messut eivät tunnu yhtään työltä, kun on jatkuvasti niin hauskaa ja siinä tapaa samalla niin siistejä tyyppejä. Tutustuin mm. ruotsalaiseen Denice Mobergiin, joka on aivan supersöötti tyttö. Tänään oli vähän tylsää palata omaan arkeensa tuollaisen reissun jälkeen. Superpaljon muuten kiitoksia kaikille, jotka tulitte Noccon ständille moikkailemaan mua. Olette ihania! <3

Myöhempi edit. Sonjan postauksen kisoista löydät täältä. Kannattaa käydä lukemassa!

Jos tykkäät seurailla mun tekemisiä blogin kautta, laita blogi seurantaan esimerkiksi Facebookissa, InstagramissaBloglovinissa tai Blogit.fissä.

Outfits Wellness

Create a Personal Wish List

Rajauskynä* // Huulipuna*

Osallistuin viime viikolla keskusteluun, joka sai miettimään tarkemmin oman elämäni suuntaa ja kuinka suunnitelmallisesti teen asioita, jotta voisin saavuttaa tavoitteeni. Usko omiin unelmiini on käynnistänyt sellaisen itseohjautuvuuden prosessin, joka toimii samalla tavalla kuin muidenkin tavoitteiden kohdalla. Jos on esimerkiksi tavoitteena säästää tässä kuussa hieman enemmän rahaa, sitä tekee lukemattomia tietoisia ja tiedostamattomia valintoja sen varmistamiseksi, että pankkitilillä on kuukauden lopuksi hieman isompi summa jäljellä.

Hätkähdin itseasiassa juuri, että mun yksi, varmaan kymmenen vuotta vanha Wish List on käynyt melkein kaikilta osin toteen: mulla on todella kiva innovatiivinen työpaikka, omistan kaksi ihanaa karvatonta sfinx-kissaa ja parisuhdekin on vallan mainio. Siltä listalta löytyy paljon muitakin pieniä asioita. En tosin asu vielä omassa asunnossa, mutta kaikki aikanaan! Seuraavalle viidelle vuodelle olen tehnyt myös listan, joista osa unelmista on niin isoja, etten ole kaikkia edes kehdannut ääneen sanoa, jotta minua ei katsota aivan vinoon.

Haluan rohkaista myös teitä unelmoimaan rohkeasti. Just sä olet täysin sun unelmiesi arvoinen. Älä pelkää unelmiesi olevan liian isoja. Me pelätään aivan liian usein mitä ihmiset ovat meistä mieltä ja usein torpataan itse omat haaveemme, vaikka ne voisivat olla jopa suhteellisen pienellä työllä toteutettavissa. Jopa minä itse teen myös tätä — huomaan välillä sortuvani ajattelemaan, että en ansaitsisi niin suuria asioita kuin olen villeissä unelmissani elämältä suunnitellut. Miksi en ansaitsisi? Kuka on minulle mitään sanomaan mitä elämältäni haluan? Haluan haastaa JUURI SINUT luomaan oman Wish Listisi.

Luo lista asioista, joita haluat saavuttaa seuraavan viiden vuoden aikana. Lyö lista vaikka jääkaappisi oveen, jotta törmäät siihen päivittäin. Unelmat voivat olla sekä aineettomia että materialistisia. Kun konkretisoit haaveitasi kirjoittamalla ne ylös, vaikutat niillä omaan alitajuntaasi, joka ohjaa havaintojasi ja valintojasi. Alat näin pikkuhiljaa herkistyä asioille, jotka ovat tavoitteidesi saavuttamisen kannalta tärkeitä.

Aina unelmat eivät toteudu. Minäkään en päässyt lääkikseen, vaikka parina vuonna sinne hain. Saatoin tietoisesti tai tiedostamatta jarruttaa tämän unelman toteutumista. Yksi vaihtoehto on myös, että tämä unelma ei välttämättä ollut aidosti oma. Ehkä halusin lääkikseen vain lääkäreiden hyvän palkkatason vuoksi, vaikka pidinkin todella paljon biologiasta ja anatomiasta. Tiedä sitä sitten. Joka tapauksessa unelmat vievät sinua eteenpäin, vaikka ne eivät toteutuisikaan juuri sillä tavalla kuin kuvittelit. Joskus sitä vain tarvitsee tämänhetkisen haaveensa antamia voimavaroja jonkun muun tavoitteen saavuttamiseksi. Kaikella on siis tarkoituksensa ❤

”The only boundaries for me are those I place on myself.
I can make my own dreams come true.”
– Shelly Wu

*Sisältää mainoslinkkejä

Seuraa blogia Facebookissa, InstagramissaBloglovinissa tai Blogit.fissä.
css.php