Category

Body and Mind

Category

Älä ole oman kehityksesi tiellä – 4 vinkkiä tulla itsevarmemmaksi

 

Olen vuosien saatossa huomannut kuinka helppoa ihmisten on vain polkea paikallaan elämässä ja tyytyä siihen mihin elämä meitä vie. Joskus se vie aivan vahingossa parempaan suuntaan, mutta mitä jos aktiivisesti hakeutuisimme tilanteisiin, jotka saattavat tuntua riskiltä, mutta jotka onnistuessaan johtavat johonkin paljon hienompaa, kuten vaikka uuteen työpaikkaan tai uuteen tyydyttävämpään elämäntilanteeseen. Olemme kuitenkin usein aivan liian epävarmoja ottaaksemme tämän riskin. Olen kirjoitellut epäonnistumisen pelosta aikaisemminkin, mutta nyt ajattelin avata hieman tarkemmin mitä muutoksia sunkin kannattaisi tehdä elämässäsi, jotta voisit olla tarpeeksi itsevarma niissä asioissa, jotka tuottavat sinulle eniten iloa ja ovat tärkeitä.

1. Keskustele itsesi kanssa

Oletko ikinä kuulostellut miltä itsepuhelusi kuulostaa? Puhutko itsellesi negatiiviseen sävyyn vai kannustatko itseäsi eteenpäin? Vanha klisee on, että sinun tulee puhua itsellesi yhtä postitiiviseen ja rohkaisevaan sävyyn kuin keskustelisit ystävällesi, joka on vaikeassa tilanteessa. Käännä negatiiviset ajatukset positiivisiksi, sillä negatiiviset ajatukset ja epäilyt vain ruokkivat ikuista tyytymättömyyden noidenkehää. Mitä jos esimerkiksi laihduttaessa kääntäisitkin ”mä en ikinä laihdu” -ajatukset toisenlaisille moodille? ”Tämähän etenee pikkuhiljaa koko ajan”-ajatus kuulostaa jo paljon paremmalta ja se on samalla kannustavaa keskustelua.

2. Opettele sanomaan ei

Täytyy muistaa, että elämässä on loppujen lopuksi vain rajallisesti aikaa ja sun tulisikin miettiä tarkkaan mihin sen kulutat. Kulutatko sen asioihin, joista todella nautit vai puurratko joka päivä ainoastaan muiden ihmisten unelmien eteen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettet voisi  auttaa muita jos se tuntuu hyvälle. Tärkeille asioille kannattaa raivata aina tilaa. Minusta muiden auttaminen on mahtavaa ja teen sen sitä kun minulla on oikeasti siihen mahdollisuus. Jos mulla on kalenteri aivan tukossa, en halua stressata itseäni tunkemalla sitä vielä enemmän täyteen, sillä näin lopputuloksesta tuskin tulee molempia osapuolia tyydyttävä. Turha epäonnistuminen jos mikä ruokkii lisää omaa epävarmuutta.

3. Uskalla pyytää myös itse apua

Tämä on erityisen vaikeaa minulle. Haluan yleensä tehdä kaiken itse, vaikka se ei olisi kannattavaa, koska aina joku osaa sen paremmin. Olenkin yrittänyt nyt skarpata erityisesti tämän osion kanssa ja tulokset ovat olleet hämmästyttäviä. Ihmiset yleensä auttavat mielellään, kunhan vain on tarpeeksi rohkea kysyäkseen. Olen tiedustellut paljon vinkkejä esimerkiksi treenaamiseen, työasioihin ja sosiaalisen median pyörittämiseen. Tämä on samalla  kuin vahingossa aukaissut ovia loistaviin verkostoihin.

4. Kerää ympärillesi tavoitteitasi tukeva verkosto

Tämä on yksi tärkeimmistä neuvoistani. Kerää ympärillesi ihmisiä, joilla on hyvä itsetunto ja samoja intressejä kuin sinulla. Hyvän itsetunnon omaavat ihmiset eivät lyttää, vaan tukevat ja rohkaisevat sinua päätöksissäsi. Sinun ei tarvitse velloa yksin epävarmuudessa, vaan voitte yhdessä pohtia mitä sinun tulisi tehdä vaikeassa tilanteessa. Näiden lisäksi voitte tarjota toisillenne apua suuntaan jos toiseen. Olette vähän kuin tiimi, jossa toisen vahvuudet tukevat toisen puutteita. Tämä jos mikä tekee sinusta vahvan.

Toivon, että tämä postaus antaa edes jollekin teistä ajattelemisen aihetta <3 Haluan vielä erikseen muistuttaa, että vaikka olisit epävarma itsesi suhteen, ansaitset juuri niistä asioita mistä haaveilet, olivat ne sitten urahaaveita, fitnesshaaveita tai ihan mitä tahansa haaveita. Vain me voimme itse olla kehityksemme tiellä.

Seuraa blogia FacebookissaInstagramissaBloglovinissa tai Blogit.fissä.

Mitä Jos et Epäonnistuisikaan Enää Koskaan?

Olen päättänyt jokunen vuosi takaperin, että en epäonnistu enää koskaan. En missään asiassa. Lopetin siis epäonnistumisen. Oikeastaan tarkemmin lopetin sen pelkäämisen. Epäonnistumista pidetään kansakunnassamme niin suurena häpenänä, että sitä vältellään viimeiseen asti. Välillä tuo pelko ohjaa meidän elämäämme suuntaan, johon emme halua sen etenevän. Joku on saattanut ajatua työhön tai elämäntilanteeseen, josta ei oikeasti pidä, mutta ei myöskään uskalla tehdä asian eteen mitään.

It’s lack of faith that makes people afraid of meeting the challenges,
and I belived in myself. – Muhammad Ali

 

Mun mielestäni mihinkään epätyydyttävään tilanteeseen ei noin vain ajauduta. Sinne hakeudutaan jos ei ole parempaakaan suunnitelmaa. Jo pelkästään sen takia pitäisi lopettaa se epäonnistuminen ja ruveta ohjailemaan oman elämänsä suuntaa. Ajatuksemme kun eivät ole vain epäkonkreettisia haluja, jotka pirskoutuvat mieleemme, vaan ne ohjaavat myös tekojamme ja valintojamme. Kun pelkäämme epäonnistuvamme, valitsemme helppoja teitä. ”Otetaan nyt tämä työpaikka vastaan väliaikaisratkaisuna kun muutakaan ei ole tarjolla” ja samalla havahdutaan 10 vuoden päästä, kun vieläkin jumitetaan siinä väliaikaisratkaisussa. Mitä jos et ottaisikaan sitä epämiellyttävää työtä vastaan, vaan odottaisit vielä hetken? Olet todennäköisesti eri tilanteessa 10 vuoden päästä kuin ensimmäisessä tapauksessa.

Oletko ikinä ajatellut, että itse epäonnistumista ei ole oikeasti olemassa. Sanana se on tietysti oikeasti olemassa, mutta mitä se tarkoittaa oikeasti käsitteenä? Elämä on täynnä tapahtumia, joihin me reagoimme. Tapahtumat voivat tuntua positiivisilta, neutraaleilta tai negatiivisilta. Se, miten reagoimme niihin negatiivisiin, määrittelee sen kuinka pahasti tunnemme epäonnistuvamme. Kuinka paljon häpeämmekään sitä, ettemme saavuttaneet tavoitetta. Varsinkin jos odotukset ovat olleet korkealle ja ne mätkähtävät ryminällä alas. Mitä siitä jos asiat eivät menekään niin kuin olet suunnitellut? Eivät korkeushyppääjätkään ylitä aina tavoiteltua rimaa. He analysoivat tilanteen, miettivät miten edetä, harjoittelevat ja kokeilevat uudestaan. Niin kauan, että tavoite täyttyy. Samaa päätee laiduttamiseen ja muuhun elämän suunnitteluun.

There are no failures – just experiences and your reactions to them. – Thomas Krause

 

Epämukavassa tilanteessa analysoi tilannetta ilman, että tuomitset sitä. Pahinta on lähteä syyttämään itseään epäonnistumisesta ja jättää leikki sen vuoksi sikseen. Kysy itseltäsi miksi näin tapahtui eikä toivomallani tavalla? Voinko oppia tästä jotain? Voinko tehdä jotain erilailla seuraavalla kerralla tai voiko joku auttaa minua siinä? Ei tuomitsemista, vaan oppimista. Ei epäonnistumista, vain palautetta mitä tehdä ensi kerralla paremmin. Mitä jos lopettaisit epäonnistumisen tänään?

Seuraa blogia Facebookissa, InstagramissaBloglovinissa tai Blogit.fissä.

MY FIRST YOGA SESSION

Viimeiset vuodet fitneksen parissa ovat opettaneet paljon omista henkisistä voimavaroistani. Kisadieetillä olen ylittänyt oman jaksamiseni rajat monta kertaa, joten olen päättänyt, että nyt on aika opetella keinoja, joilla pystyn hektisen elämän keskellä painamaan jarrua sen ainaisen kaasun painamisen sijaan. Olen ottanut käyttööni monia erilaisia rauhoittumisharjoituksia ja treenimuotoja, joiden avulla olen löytänyt itsestäni myös erilaisia puolia. Olen nimittäin huomannut, että olen jonkin sortin stressiaddikti. Nautin suuresti siitä, että elämässä tapahtuu paljon asioita. Mieluiten samanaikaisesti. Välillä saattaa tapahtua jopa niin paljon, että väsähdän siihen huumaavaan tunteeseen, kun olen niin innoissani kaikesta. Vaikka homma olisi kuinka mieleistä, liiallinen kuormitus aiheuttaa omat ongelmansa. Tässä on muuten yksi syy miksen ole palaamassa tänä vuonna bikini fitness-lavoille, vaikka ennen vuodenvaihdetta olin toista mieltä. Mutta siitä lisää myöhemmin!

Muiden rentoutuskeinojen lisäksi ajatuksissani on jo pitkään pyörinyt ajatus joogatunnille osallistumisesta. Joogassa minua kiinnostaa sen moninaiset terveysvaikutukset aina liikkuvuuden paranemisesta parempaan unen laatuun. Viime viikolla siirsin suunnitelmani ajatuksen tasolta toteutukseen ja kävin elämäni ensimmäisellä joogatunnilla. Kuinka rauhoittavaa se olikaan! Osallistuin tarkoituksella sellaiselle rauhalliselle, melko venyttelymäiselle tunnille. Mulla ei ollut juurikaan mitään ennakko-odotuksia joogan suhteen. Tai tavallaan oli. Tiesin, että liikkuvuuteni ei ole parhaalla mahdollisella tasolla, mutta yllätyin kuinka raskaita jotkin liikkeet ovat. Ainakin jos niitä ei pysty tekemään lihaskireyden takia oikein. Yksi tällainen liike on esimerkiksi alaspäin katsova koira, jossa olat ja rinta eivät antaneet millään periksi, jotta olisin saanut siirrettyä painopisteen tarpeeksi kunnolla taakse. Eikä jumeja löytynyt yksin hartioista! Myös takareidet ja pohkeet olivat järkyttävän jumissa. Ai ai…

Ensimmäinen tunti oli kuitenkin omasta kankeudestani huolimatta varsin hyvä kokemus! Onko täällä muitakin joogaan ihastuneita? Mitä keinoja sinä käytät rentoutumiseen?

Follow my blog on Bloglovin’, on Facebook or on Instagram.

css.php