Author

Jade-Yolanda

Browsing

Pitkästä aikaa — terkkuja pohjoisesta

Terveisiä pohjoisesta — tosin vanhojen kuvien kera, sillä mulla ei ollut kameraa mukana reissussa. Tsissus muuten mun viimeisimmästä postauksestani on paljon aikaa ja niin paljon on ehtinyt taas tapahtumaan siinä välissä, etten tiedä mistä aloittaisi. Aloittaisinko asumisjärjestelyn vai työasioiden muutoksista vai ihan vaan siitä, että olen tässä parin kuukauden aikana löytänyt itsestäni niin paljon uusia puolia, etten aina tiedä miten niihin kannattaisi reagoida?

Yleensä varsin säntillisenä tyyppinä olen heittänyt kelkkani ympäri ja elänyt itselleni varsin epätyypillistä extempore-elämää. Se on ollut varsin virkistävää, vaikkakin kaikessa hulluudessaan välillä jopa raskasta. Saatiin esimerkiksi perjantaina kaverin kanssa päähämme, että voitaisiin lähteä jouluksi Lappiin Pyhälle laskettelemaan ja alle 12 tuntia myöhemmin istuttiin jo autossa matkalla pohjoiseen. Viidentoista tunnin ajomatka yhteen suuntaan kolmen päivän takia ei ollut taloudellisesti ja ajallisesti ehkä kaikkein järkevampia ratkaisuja, mutta ainakin Pyhä oli kaunis ja lunta oli paljon 😀 Ja pääsinpähän laskettelemaan! Oon lasketellut viimeksi varmaan viisi vuotta sitten eikä se mennyt nytkään kuin Strömsössä. Välillä tämän neidin itseluottamus ylitti omat taidot ja välillä toisen puolen vaillinaiset kanttaukset töksähtelivät niin, että lumi vaan pöllysi kun vetelin mäessä mukkelismakkelis. Mut hei, kivaa se silti oli eikä mustelmiakaan tullut kuin yksi!

Pohdittiin reissun päällä miten ihmeessä ihmisillä on varaa tällaiseen huviin, varsinkaan jos lähtee koko perheen kesken reissuun. Lappi-matkahan on ihan järjettömän kallis! Vuokravarusteet ja hissiliput maksoivat henkilöltä suunnilleen satasen päivä puhumattakaan yöpymisistä, syömisistä ja matkustamisesta pohjoiseen. Samalla hinnalla tai hieman edullisemmin lentää ulkomaille biitsi- tai laskettelulomalle. Lappiin olisi kiva matkustaa jatkossakin, joten kertokaahan miten ihmeessä saatte karsittua kulut minimiin pohjoisen reissuilla?

Seuraa blogia FacebookissaInstagramissa ja Bloglovinissa.
Liity myös Youtube-kanavani tilaajaksi.

Kun sun eroa puidaan Jodelissa

Viimeisestä postauksesta onkin jo jonkun verran aikaa, pahoittelut siitä. On ollut jonkun verran käytännön asioita eron jälkeen hoidettavana ja joitain asioita ei ole vain yksinkertaisesti saanut aikaiseksi tehdä. Yksi niistä on koneella istuminen työpäivän jälkeen (oikeasti mulla ei ole pöytäkone vielä edes asennettuna). Haluan ensinnäkin kiittää teitä ihan mahtavasta tuesta tuohon aikaisempaan postaukseen liittyen, mä en oikeasti odottanut ihan sellaista viestiryöppyä. Kiitos <3

Tietysti on aina yhtä riskialtista kertoa omia henkilökohtaisia asioitaan julkisesti, mutta päätin sen jokatapauksessa tehdä ja se helpotti oloani oikeasti todella paljon. Ihan kuin olisi saanut valtavan taakan pois harteiltaan ja jatkettua elämää eteenpäin edes jollain tasolla. Yhtä asiaa en tosin voinut käsittää ja se on tuon eron puiminen ja syntipukkien etsiminen Jodelissa. Naureskelin niille aivan kippurassa, sillä siellä heiteltiin mitä villimpiä veikkauksia esimerkiksi mun ja Zahir Khudayarovin vispiläkaupasta. C’moon ihmiset, ottakaa nyt rauhassa 😀 Kyse ei ole mistään sellaisesta. Joskus erossa on kysymys kokonaisuudesta, eikä mistään yhdestä tapahtumasta tai henkilöstä.

Mutta aikamoinen kuukausi siis kaiken kaikkiaan takana. Sanotaan, että ei ole tavatonta, että kaikki negatiivinen kerääntyy yhteen ajankohtaan ja niin on tosiaan viimeisen kuukauden aikana käynyt aina työjuttuja myöden.  Jossain vaiheessa meinasi jopa iskeä pienoinen epätoivoinen, kun mietin mitä olen tehnyt väärin ansaitakseni kaiken tämän yhdellä kertaa. Toisaalta kaikesta huonosta huolimatta tämä uuden alku on ollut omalla tavallaan piristävää ja hyvää itsetutkiskelun aikaa. Jo se, että olen joutunut oikeasti pysähtymään ja miettimään kunnolla mihin suuntaan haluan viedä elämääni, tuntuu virittäneen kaikki aistini aivan äärimmilleen.

Olen ollut aina sellainen tyyppi, joka suunnittelee elämäänsä hyvin pitkälle eteenpäin, mutta nyt olen ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa mulla ei ole mitään hajua mihin suuntaan olen sen kanssa menossa. Välillä se hieman jopa pelottaa ja välillä nautin tilanteesta täysin siemauksin. Tällä hetkellä en jaksa juurikaan stressata, sillä luotan siihen, että kaikki järjestyy <3

Kuvat: Laura Lövgren

Seuraa blogia FacebookissaInstagramissa ja Bloglovinissa.
Liity myös Youtube-kanavani tilaajaksi.

Aika jatkaa eteenpäin — Yksin

Yritin aloittaa postauksen viisailla sanoilla, mutta yhtäkään ei tule päähäni. Ympäripyöreitä sanoja muutoksen hienoudesta ja siitä kun yksi ovi sulkeutuu niin toinen avautuu. Nyt ei vain juuri tunnu siltä, että muutoksessa olisi mitään hienoa. Enemmänkin pelottaa ja ahdistaa miten asiat jatkossa setviytyvät. On paljon uutta mietittävää ja nyt täytyy miettiä tarkemmin sellaisia asioita, joita ei olisi halunnut joutua tarkemmin ajattelemaan.

Mietin pitkään tulenko kirjoittamaan tästä blogiin mitään, mutta huomasin, että minua vaivaa se jatkuvasti enemmän ja enemmän jos en kirjoita. Niin suuria muutoksia se tuo elämääni. Ja pakkohan sitä on oloa jollain tavalla purkaa, sillä en ole päässyt tämän takia muun bloggaamisen kanssa ollenkaan eteenpäin kun on sen verran isoja myllerryksiä taustalla.

Olen siis eronnut pitkäaikaisesta avopuolisostani. Henkilöstä, jota olen rakastanut kaikkein eniten. Hänestä, joka on tuonut mulle tukea, turvaa ja normaaliutta elämään aina  ensitapaamisestamme lähtien ja jonka kanssa olen saanut kasvaa ja jakaa kodin yhdeksän vuoden ajan. Tuntuu varsin oudolta ajatella päässään, että on nyt yksin. Varsinkin kun oma identiteetti, muistot ja rutiinit ovat melkein kymmenen vuoden ajalta tavalla tai toiselle kietoutuneet toisen kanssa yhteen.

En lähde kaunistelemaan asiaa — olen ollut tästä todella riekaleina. On ollut vaikea nukkua ja ruokahalua ei ole juurikaan ollut, nyt jo vähän helpottaa. Painoakin on pudonnut muutamassa viikossa kuusi kiloa. Olen tosissani joutunut pakottamaan itseni syömään, vaikka ei ole tehnyt yhtään mieli. Koko kroppa käy muutenkin tästä kaikesta aivan kierroksilla. Saatan jopa herätä yöllä kesken unen siihen, että sydän tuntuu pamppailen rinnasta ulos ja muuten varsin hyvä keskittymiskykyni on ollut aivan uskomattoman huono.

Olen onnellinen, ettei eropäätökseen kuulu mitään draamaa, mutta kyllä se silti hajottaa. On niin paljon uusia asioita mietittävänä esimerkiksi asumisen ja talouden hoidon suhteen. Mitä talouteen tulee — on melkein ironista, että kirjoitin jonkun aika sitten säästämisestä postauksen. Budjetit tulevat heittämään lähikuukausina härän pyllyä, sillä pesäjaon jälkeen ostettavaa tulee olemaan paljon. Tietokone, telkkari, tiskikone jne. Hui sitä rahanmenon määrää!

Sellaista siis tänne tällä hetkellä. Päivät ja mieliala ovat olleet varsin vaihtelevia, mutta olen parhaani mukaan koittanut keskittyä kaikkeen positiiviseen. Kauhean helppoa se ei välillä ole ollut, mutta koko ajan ollaan menossa parempaan suuntaan. On vain pidettävä mieli positiivisena ja toisteltava itselleen, että kyllä tämä tästä.

Seuraa blogia FacebookissaInstagramissa tai Bloglovinissa.
Liity myös Youtube-kanavani tilaajaksi.

css.php