Yritin aloittaa postauksen viisailla sanoilla, mutta yhtäkään ei tule päähäni. Ympäripyöreitä sanoja muutoksen hienoudesta ja siitä kun yksi ovi sulkeutuu niin toinen avautuu. Nyt ei vain juuri tunnu siltä, että muutoksessa olisi mitään hienoa. Enemmänkin pelottaa ja ahdistaa miten asiat jatkossa setviytyvät. On paljon uutta mietittävää ja nyt täytyy miettiä tarkemmin sellaisia asioita, joita ei olisi halunnut joutua tarkemmin ajattelemaan.

Mietin pitkään tulenko kirjoittamaan tästä blogiin mitään, mutta huomasin, että minua vaivaa se jatkuvasti enemmän ja enemmän jos en kirjoita. Niin suuria muutoksia se tuo elämääni. Ja pakkohan sitä on oloa jollain tavalla purkaa, sillä en ole päässyt tämän takia muun bloggaamisen kanssa ollenkaan eteenpäin kun on sen verran isoja myllerryksiä taustalla.

Olen siis eronnut pitkäaikaisesta avopuolisostani. Henkilöstä, jota olen rakastanut kaikkein eniten. Hänestä, joka on tuonut mulle tukea, turvaa ja normaaliutta elämään aina  ensitapaamisestamme lähtien ja jonka kanssa olen saanut kasvaa ja jakaa kodin yhdeksän vuoden ajan. Tuntuu varsin oudolta ajatella päässään, että on nyt yksin. Varsinkin kun oma identiteetti, muistot ja rutiinit ovat melkein kymmenen vuoden ajalta tavalla tai toiselle kietoutuneet toisen kanssa yhteen.

En lähde kaunistelemaan asiaa — olen ollut tästä todella riekaleina. On ollut vaikea nukkua ja ruokahalua ei ole juurikaan ollut, nyt jo vähän helpottaa. Painoakin on pudonnut muutamassa viikossa kuusi kiloa. Olen tosissani joutunut pakottamaan itseni syömään, vaikka ei ole tehnyt yhtään mieli. Koko kroppa käy muutenkin tästä kaikesta aivan kierroksilla. Saatan jopa herätä yöllä kesken unen siihen, että sydän tuntuu pamppailen rinnasta ulos ja muuten varsin hyvä keskittymiskykyni on ollut aivan uskomattoman huono.

Olen onnellinen, ettei eropäätökseen kuulu mitään draamaa, mutta kyllä se silti hajottaa. On niin paljon uusia asioita mietittävänä esimerkiksi asumisen ja talouden hoidon suhteen. Mitä talouteen tulee — on melkein ironista, että kirjoitin jonkun aika sitten säästämisestä postauksen. Budjetit tulevat heittämään lähikuukausina härän pyllyä, sillä pesäjaon jälkeen ostettavaa tulee olemaan paljon. Tietokone, telkkari, tiskikone jne. Hui sitä rahanmenon määrää!

Sellaista siis tänne tällä hetkellä. Päivät ja mieliala ovat olleet varsin vaihtelevia, mutta olen parhaani mukaan koittanut keskittyä kaikkeen positiiviseen. Kauhean helppoa se ei välillä ole ollut, mutta koko ajan ollaan menossa parempaan suuntaan. On vain pidettävä mieli positiivisena ja toisteltava itselleen, että kyllä tämä tästä.

Seuraa blogia FacebookissaInstagramissa tai Bloglovinissa.
Liity myös Youtube-kanavani tilaajaksi.

Vastaa

css.php