Archive

elokuu 2017

Browsing

Pray for Turku- Pray for us

Tuntuu hassulta kirjoittaa tätä postausta. Postausta, josta suunnittelin viikonlopun kunniaksi aivan erilaista, jotain hieman piristävämpää, mutta tämän päivän tapahtumat eivät voi olla vaikuttamatta siihen. Tarkoituksena oli laittaa alekoodia vaatteiden verkkokauppaan, mutta se tuntuu aika turhamaiselta nyt. Samoin omat hymyilevät kasvot kuvissa. Nyt ei paljoa hymyilytä. Ironisesti satuttiin ottamaan nämä kuvat vielä parinsadan metrin päästä hyökkäyspaikasta.

Otsikoksi en keksinyt parempaa. En ole edes kauhean uskonnollinen, mutta kyllä oman pienen kotikaupungin tapahtumat pysäyttävät. Varsinkin jos on itse tuolloin paikalla. Lähdin töistä tänään hieman aikaisemmin, jotta ehtisin varmasti bussiin. Myöhästyin siitä kuitenkin ja jäin odottelemaan keskustassa seuraavaa. Kirjoittelin rauhassa viikonlopun to do-listaa, kunnes huomasin, miten ympärilläni olevat ihmiset alkoivat liikehtimaan epänormaalin kiihkeästi. Kuuntelin sivukorvalla kahden naisen hermostunutta keskustelua siitä, miten heitä vastaan oli juossut ihmisiä, jotka olivat varoittaneet menemästä keskustaan. Muutama lauseenvaihto taposta, sapelista ja kuolleesta henkilöstä. Monta miestä jahtaa jossain jotain. Mitä täällä tapahtuu?! Suuri epätietoisuus ihmisten kasvoilla paljasti, ettei ollut kyse mistään tavallisesta perjantaikahakasta. No, ei sellainenkaan tavallinen olisi Turun kaduilla kesken päivää, mutta kuitenkin.

Poliisiautoja ajoi pillit puhkuen ohi. Välillä ambulansseja. Menin jossain vaiheessa laskuissa sekaisin. Epätietoisuus oli valtava ja tuli vain sellainen olo, että täältä on päästävä välittömästi pois. En tiennyt olimmeko juuri nyt itsekin vaarassa siinä pysäkillä seisoessamme. Yritin kaikista mahdollisista paikoista etsiä jotain tietoa tapahtuneesta. Ei missään mitään. En tiennyt oliko hyökkääjiä kuinka monta ja olivatko he vielä vapaalla jalalla. Olin tarpeeksi kaukana tapahtumapaikasta, että en tiennyt varmasti mitä oli tapahtunut, mutta näin silti Aurakadun ja Yliopistonkadun kulman olevan sekaisin. Hyppäsin ekaan vastaantulevaan bussiin, jotta pääsisin mahdollisimman kauas keskustasta. Soittaisin sitten taksin jostain kotiin.

Bussi kulki hyökkäyspaikan ohi. Maassa makasi eloton verinen ruumis. Brahenkadun puoli Puutorilla oli tukittu poliisiautoilla. Kävelen aina tuota kyseistä reittiä kuntosalille, joten oli onni onnettomuudessa, että juuri tänään olin päättänytkin mennä treenaamaan toiselle salille. Tai enhän nyt enää ollut menossa yhtään minnekään muualle kuin mahdollisimman kauas keskustasta.

Samalla puhelin alkoi täyttymään viesteistä. Toljotin niitä hetken, kunnes iski suuri huoli omasta pikkuveljestäni, joka tulee koulusta keskustan kautta kotiin. Soitin ensimmäisenä äidilleni ja itkua pidätellen takeltelin, että ovathan kaikki perheenjäsenet kotona juuri nyt. Olivathan he. Onneksi veljeni oli päässyt jo aikaisemmin koulusta.

Mulle iski bussissa sellainen epätodellinen pelon tunne, jota en ole ennen kokenut. Tai kylläpäs olen. Fiilis tuntui vähän samalta kuin silloin kun toinen pikkuveljeni kuoli. Sellainen suru, epätoivo ja shokki samaan aikaan. Nyt jälkeenpäin se tuntuu vähän naurettavalta, sillä mullehan ei edes käynyt mitään. Kai mä saan silti tuntea näin?

Meni tämän illan suunnitelmat uusiksi, sillä en ole pystynyt olla selaamatta somea. Hirveää spekulaatiota osassa, kun juuri mistään ei pystytä vielä olemaan varmoja. Jossain väitettiin, että Saksassakin olisi tapahtunut jotain, mutta en löytänyt siitä mitään tietoa. Miten tässä mielentilassa voi mennä edes nukkumaan?

Miten Turun tapahtumat vaikuttivat teidän elämäänne?
Shortly in English:

There was a stabbing attack at my home city today and I was there. I planned to post something else (that’s why I’m smiling in these pictures) but feeling angry and sad at the moment.

Kun elämä stressaa, valmistaudu hyvin

Samanvärinen Niken pusero löytyy Sportamoren valikoimista täältä*

Tällä viikolla ovat stressitasot liidelleet taivaissa ja olen ollut ehkä myös tavallista ärtyisämpi. Lähestyvät deadlinet paukkuvat töissä ja ne tuntuvat täyttävän ajatukset myös vapaa-ajalla. Ihan kuin kävisi koko ajan päässä sellainen kaamea melske, jota ei saa käännettyä hiljemmalle. Rentoutuaminen auttaisi tähän varmasti, mutta juuri se tuntuu erityisen vaikealta tällaisillä hektisillä kausilla.

Jouduin tänään oikein miettimään miten pystyisin edes hieman laskemaan tämänhetkisiä stressitasojani. Mä kun olen juuri sitä ihmistyyppiä, joka ottaa kaikki maailman murheet niskoilleen ja vie ne vielä kotiinkin hauduteltavaksi. Aivan turhaa, tiedän. Minkäs sitä itselleen voi kun on tämmöinen.

Mulle käy myös usein niin, että kun stressaan, yritän tehdä töitä vain kahta kovemmin ja saatan unohtaa tällöin jopa syödä. Tai lykkään ruokailua edemmäs. On muka niin kiire juuri nyt. Tämä sitten luonnollisestikin kostautuu, sillä nälkäisenä tulee melkein aina tehtyä huonoja valintoja: ”Äkkiä jotain nopeeta sapuskaa tai näännyn kohta nälkään”. ”Syön pari leipää tässä välissä.” …Ja kohta on taas karmiva nälkä.

Onneksi tunnen itseni ja puutteeni jo aika hyvin ja osaan ennakoida käytöstäni tällaisillä hetkillä. Tiesin jo etukäteen viikosta tulevan hektinen, joten valmistauduin siihen foodprepillä. Dieetillä olen kokkaillut laiskuuksissani välillä mitä mauttominta ruokaa, mutta nyt välidieetillä olen oikein yrittänyt panostaa ja maustaa ruokani extrahyvin. Se on toiminut erinomaisesti! Herkulliset, lämmittämistä vaille valmiit ateriat jääkaapissa eivät todellakaan ole jääneet syömättä. Tuoreella korianterilla saa salaattiin muuten todella kivaa vivahdetta ja itsetehty tomaattikastike on silkkaa luksusta. Välipalan yhteydessä mutusteltava neljän euron pieni vadelmarasia tosin vähän kirpaisi, mutta mun teki erityisesti niitä tällä viikolla mieli. Yleensä ostan marjat pakasteina.

Kauhean mindfulnessia ruokailuhetkeni eivät tosin ole olleet, kun olen vasemmalla kädellä haarukoinut sapuskaa kohti nielua ja samanaikaisesti napsutellut oikealla tietokoneen hiirtä. Ehkä siinä olisi siis parantamisen varaa!

Stressaavina aikoina parasta mielenhallintaa on ennakointi. Valmistautumalla hyvin kiireisiin aikoihin, niistä selviää jopa melko hyvin. Jos kompastuskivenä ovat huonot ruokailutavat, keskity siihen miten saisit pidettyä ne laadukkaina. Itse yritän ruokailujen lisäksi urheilla, jotta saan edes hetkeksi pois ajatukset töistä. Tänään tosin olin unohtanut treenihousut kotiin ja oli tietysti jalkapäivä. Hyvin se treeni kulki näköjään työhousuissakin, kun kyykyissä kinnaavan vyötärön napin vain avasi 😀

Millaiset asiat muodostuvat teidän kompastuskiviksinne kiireessä? Entä miten te käsittelette stressiä?

Sisältää mainoslinkkejä*

Seuraa blogia FacebookissaInstagramissaBloglovinissa tai Blogit.fissä.
Liity myös Youtube-kanavani tilaajaksi.

Bikini fitness -kisamuistoja

Ensimmäinen viikko välidieettiä takana ja mä oon aivan fiilareissa siitä. Olen käynyt nyt jonkun verran käynyt katsomassa syksyn kilpailijoiden kanssa poseja ja se on herättänyt itsessäni myös kisavietin. Jumankauta kun haluttaa kisata! Aloin omissa nostalgioissani lukemaan vanhoja postauksiani ja ne palauttivat elävästi mieleeni kaikki kisamuistoni. Ihan kuin vanhoja postauksia lukiessa olisin elänyt jokaisen noista kisoista uudelleen. Muistan mm. jokaisesta kisasta millainen fiilis sen jälkeen oli, jokaisen muiston, onnen tunteen ja epävarmuuden hetken. Hienoja hetkiä jokainen. Omalla tavallaan. Tietyt epäonnistumiset ovat kasvattaneet minua paljon myös urheilijana ja tehneet nälästäni vielä kovemman. Haluni onnistua seuraavassa kisassani on niin suuri, että se voi jopa koitua kompastuskivekseni.

Monet tuntevatkin kisataustani, mutta blogimuuton jälkeen tänne on ilmestynyt jonkin verran uusia lukijoita, joille kasasin erityisesti tällaisen pienen koosteen omasta kilpailutaustastani bikini fitneksen parissa. Tietysti muutkin kiinnostuneet voivat lukaista millaisia ajatuksia kisani ovat minussa herättäneet. Jokaisesta kultaisesta otsikosta klikkaamalla pääsee lukemaan enemmän kyseisestä kisasta. Kaikki kisafiilikset ovat kirjoitettu kyseisenä ajankohtana, joten autenttisia fiiliksiä on aivan varmasti luvassa 😉

Ensimmäiset kilpailuni, Jyväskylän karsintakilpailut

Ensimmäinen kilpailuni oli aivan uskomaton tuhkimotarina — yleisen sarjan voitto ja paikka junioreiden MM-kilpailuihin. Kilpailussa kaikki meni kunnon ja lookin suhteen aivan nappiin, vaikka T-kävelyssä (silloin ei ollut vielä I-kävelyä) olisikin ollut parantamisen varaa. Tästä kisasta minulla on parhaimmat muistot, sillä sain jakaa kisatilanteen ihanan Eerikan kanssa, jonka kanssa jaoin ensimmäisen preppini <3

Junioreiden MM-kilpailut Meksikossa

Hui, välillä olen jälkeenpäin miettinyt kuinka untuvikkona sitä on oltu maailmalla kisaamassa. Kisat menivat olosuhteisiin nähden varsin hyvin, sillä unen määrä oli tuolla reissulla varsin alhainen ja stressitasot kovat. Meksikossa kun mikään ei tuntunut toimivan — pitkät matkustusajat, joiden seurauksena jalat olivat aivan turvoksissa, ruoat häviksissä ja suomalaisen makuun varsin epämääräiset kisa-aikataulut. No, neljäs sija sieltä napsahti ja siitä saa olla edelleenkin aika ylpeä.

Nordic Fitness Expo 2014

Viikko junnu-MM:eiden jälkeen kisasin syksyn suurimmass fitness-skabassa eli Expoilla. Sain kunnian kisata Nicole Wilkins Championshipsissä (nykyinen Bem Weider) ja seuraavana päivänä SM-kisassa. Kisasin ensimmäistä kertaa kaksi päivää peräkkäin ja tämä osoittautui yllättävän raskaaksi kun istuin kisan jälkeen vielä väsyneenä doping-testeissä.

Toinen kilpailukauteni

Toiseen kilpailukauteeni valmistauduin suhteellisin kovin odotuksin. Harmikseni vain olin päästänyt itseni keräämään vähän turhan paljon painoa offilla, joten prepille lähtö ei ollut aivan optimaalisin. Elopainoa olisi pitänyt olla hieman vähemmän ja dieetille lähdettiin aika kiireellä. Molemmat olivat aivan omia vikojani, mutta kisakaudesta selvittiin. En tosin täyttänyt omia tavoitteitani, mutta parempaan suoritukseen tuskin olisin noilla eväillä yltänyt. Tästä kaudesta jäi käteen valtava nälkä kehittyä parhaaksi versioksi itsestään.

Jyväskylän karsintakilpailut

Bikinien väri vaihtui ja offilla oli tullut hyvin kehitystä, mutta kunto jäi Jyväskylän karsintoihin liian pehmeäksi. Siitä huolimatta sijoitus oli varsin hyvä, itsekin taisin yllättyä. Olin innoissani päästessäni uudelleen kisaamaan kansainväliseen kisaan, mutta siellä tuli sitten selkään ja aika kovaa.

Nordic Fitness Expo 2015

Viimeisen kisani. Kuntoa oltiin saati riivittyä eteenpäin, mutta olin silti pehmeä. Varsinkin jaloista. Hiton kintut. KV-kisan spoilasinkin jo edelliseessä kappaleessa ja tästä kisaviikonlopusta jäi vain fiilis, että en halua enää ikinä kisata vajaalla kunnolla, sillä se syö kisatilanteessa melkoisesti itsetuntoa. Vaikea esittää lavalla ylvästä kun miettii koko ajan hölskyviä jalkojaan. Myös esiintymiseni jäi tästä syystä kovin vaisuksi. Myöhemmin omia kisavideoitani analysoidessa en ollut tunnistaa itseäni. Minulla on yleensä lavalla erittäin hauskaa, mutta tuossa kisassa se ei erityisesti näkynyt. Nautin siitä huolimatta lavalla olosta ja tämä kokemus on saanut minut puskemaan vain enemmän itseäni eteenpäin.

Sellainen on siis taustani bikini fitneksen parissa. Joko nyt ymmärrät miksi haluan tässä kohtaa pitää pienen välidieetin ennen keväällä alkavaa kisakautta? Tavoitteena olisi lähteä paremmalla lähtökunnolla kisadieetille, harjoitella enemmän esiintymistä (sen merkitystä kun ei voi yhtään aliarvioida) ja kehittää myös omaa henkistä mentaliteettia. Tämä siis luonnollisestikin kaiken muun treenauksen lisäksi. Aikamoinen vuosi siis tulossa.

Seuraa blogia FacebookissaInstagramissaBloglovinissa tai Blogit.fissä.
Liity myös Youtube-kanavani tilaajaksi.

css.php